Viime talvena tein kardinaalivirheen: jätin korituolit ulos parvekkeelle koko talveksi. Parvekkeen alla kulki vilkkaasti liikennöity tie ja keväällä ulkoa löytyi kaksi vahvasti lialla ja noella patinoitua ronttinki-istuinta. Big mistake!Edes höyrypuhdistin ei tehonnut siihen nokeen. Jonkunverran sain mustaa tahnaa irti maalarinpesuaineella, mutta jokaiseen korren väliin en sitä saanut. Sumutin tuolit puuöljyllä ja toivoin sen palauttavan niiden alkuperäisen värin, mutta turhaan. Hetken jo ajattelin, että oli aika sanoa hyvästit lähes 30 vuotta perhettäni palvelleille puutarhakalusteille. Sitten iski toivon kipinä käsityöliikkeessä.
Olin nähnyt netissä, ystävän facebook-sivulla langoilla päällystetyt metallituolin kehikon. Olin miettinyt narua samaan tarkoitukseen, mutta mistä muka saisi niin paljon kestävää, hyvännäköistä narua.
Käsityöliikkeessä myyjä tuputti minulle matonkudetta kylpyhuoneen maton virkkaukseen. Se kestäisi kuulemma kosteutta hyvin. Kylpuhuoneen matto minulta jo löytyi, mutta sitten tapahtui ajatuksen leimahdus. Kosteutta kestävä ontelokude olisi mainio korituolin päällystysmateriaali. Ostin rullan (1 kg 19 euroa) ja lähdin kokeilemaan virkkuukoukun kanssa.
Lopputulos syntyi sekä virkkaamalla isolla koukulla, että pujottelemalla pinnojen välistä. Yhteensa aikaa meni kolme iltaa eli se oli melko nopeaa hommaa. Yksi rulla riitti juuri yhteen tuoliin.
Nyt parveketta koristaa roosan värinen, söpö rottinkituoli. Ja enää liikenteen liat eivät sitä likaa. Nyt minulla on lasitettu parveke!
